Oltiin tänään siis Milkan kanssa vähän treenailemassa. No. kun päästiin radalle nii Milka karkas. Juoksi ympäri kenttää ku sekopää.Sain sen sitten kiinni ja vein autoon jäähylle hetkeks, ja menin Riikan avuks palkkamaan Niilaa radalle. Sitten taas Milka kentälle. Otin eka muutaman esteen hihnassa, ok. Sit päästin irti ja meni hetken aikaa ihan nätisti. Pujottelussa aika hyvä vauhti, ja melko hyvin jopa väärältä puolelta, pienen sähellyksen jälkeen. Kontaktit tällä kertaa OK. Milka jossain vaiheessa sitten kyllästyi totaalisesti, ja karkas. Niila päästettiin perään, mutta Milka ilmestyikin sitten kentälle takas. Leikkivät hetken siinä, ja Milkakin tuli jopa luokse kutsuttaessa. Ajattelin vielä koittaa mennä pienen radan, mutta koira näytti siltä että ei vois vähempää kiinnostaa. E.V.V.K. ja karkas. No, tuli onneks takas, ku aikani sitä houkuttelin, jäi nimittäin jonku matkan päähän tuijottamaan. Paikallaolo oli varmaan ainoa asia joka tänään onnistui kunnolla.

Otin Milkalle autoon kevytmetallihäkin mukaan, koska olin menossa vielä kylälle treenien jälkeen. Se kyllä syö kaltereita siitä, mutta ajattelin että kyllä se nyt hetken siellä pysyy. No, ajelin kohti keskustaa niin eikös Milkan pää ilmestynyt yhtäkkiä häkistä. Taustapeilistä katselin. Neiti oli saanu purtua häkkiin päänmentävän aukon ja siinä oli sitten ilmeisesti mukava istuskella ja kiljua kovaan ääneen. Kun tultiin kotiin, koira joutui tarhaan jäähylle. Ajokoiran kanssa treenaaminen on joskus hyvin mielenkiintoista. Pitää vissiin joku betonikoppero sille tehä, ettei tule läpi...