Tämä blogi muuttaa osoitteeseen http://milkajauna.blogspot.com/

Sinne tulee treenijutut yms. tästä lähtien. Säästän tämänkin blogin koska täällä näkyy kaikki vanhat tekstit joten niitäkin pääsee vielä lukemaan.

Kävin eilen Unan kanssa taas treenailemassa. Tehtiin pieni rata ja heti Una meni hitaammin ja innottomammin. Kuitenkin meni. Toisella kerralla meni vähän paremmin, mutta kehitti itselleen keinukammon eikä sitten enää menny oikeen mitään. Nappasin sen sitten kainaloon treenin lopuks ja jotenkin se luiskahti käden yli ja putos selälleen maahan. Vinkas kerran, mutta ei kuitenkaan uskaltanu oikeen enää liikkua, pelkäs kai että jotaki tapahtuu uudestaan. Ei tuntunu kuitenkaan arastelevan mitään, mutta Unan lihasten todettiin olevan tosi jumissa. Oli tarkoitus mennä huomenna hierottavaks, mutta se nyt vähän siirtyy. Kävin tänään Unan kanssa lääkärissä, koska se ei aamulla halunnu enää portaita mennä. Ei kuitenkaan edelleenkään tuntunu arasetelevan mitään. Lääkärissäkään ei muuta löytyny ku jumissa oleva selkä. Saatiin tulehduskipulääkkeet ja ainakin viikko sairaslomaa. Ensimmäisen lääkkeen jälkeen neiti liikkuu jo paljon kevyemmin. Onneks ei käyny pahemmin. Vielä tässä kuitenki seuraillaan ja jos ei mee ohi, niin sitten uudestaan lääkäriin.

Kävästiin Unan kanssa tänään kentällä. Juuri kun saavuttiin kentälle alkoi sataa ihan kaatamalla. Nice. Mulla ei ollu oikeen sateeseen soveltuvia vaatteita, joten näytettiin treenien lopuks Unan kanssa molemmat uitetuilta koirilta. Välillä mietin tän harrastuksen järkevyyttä. Treeniä säällä kuin säällä. No, anyway, otettiin vaan yks treeni ku keli oli niin kurja. Otettiin vaan hyppyjä. Aluks vauhti oli vähä hidas (veikkaan syyksi sadetta ja housuja, Unalla on juoksut (TAAS), joten treenattiin housut jalassa, ettei pojat häiriinny) , mut sit vauhti kiihtyi onneks. Hienosti ohjautui, ei mitään ongelmia siinä. Paitsi tietty takaa-leikkauksissa --->TREENIÄ.

Oon ehkä hölmö, mut ilmoitin Unan Tampereelle kisoihin. Toivon kovasti, että se liikkuu johonki. Ja että juoksut loppuu ennen sitä nii päästän lähtemään kisoihin.

On nyt vähä jääny tää kirjottaminen. Oulussa mulla oli kepit ja ostin putken niin niitä pystyin Unan kanssa treenailemaan. Ihan kivasti meni pihassa treenit. Lähdin sitten 2.5 Unan kanssa Seinäjoelle kisoihin. Kaks rataa ja Una hyppäs yhteensä 4 estettä. Nice.

Taas meni pihassa treenit hienosti. Nyt oon tullu takas Keuruulle ja kävin Unan kanssa tänään kentällä ja tadaa: koiraa meni hienosti. Sillä on joku kisakriisi nyt. Mut silti otan riskin ja lähen ehkä parin viikon päästä Tampereelle iltakisoihin, kattoo sit miten menee...

Jos hyvin käy niin syksymmällä koiria on yksi lisää... ;)

Jep. Eipäs tarvi enää kuplahalliin lähteä kisaamaan. Kuplassa oli tosi kova meteli; koirat haukku ja äänet moninkertaistu ku kaikui niin kovasti. En tajunnu, että se häiritsis Unaa, kun ei sen keskittymistä oo ennen ulkopuoliset tekijät haitannu. Ekalle radalla kun lähdettiin, niin Una yritti ohittaa jo heti ensimmäisen hypyn, mitä se ei ole IKINÄ tehny ennen. Vauhtia ei ollu juuri ollenkaan, mutta sen jälkeen päästiin muutama este ihan hyvin, keinu meni hienosti ja samoin rengas. Tästä tultiin muurille, jonka ohitti, lopulta kuitenki hyppäs. A:lle kiipes, mutta kun vauhtia oli kai vähä liian vähän ja intoa sitäkin vähemmän niin Una laskeutui alas takas samaa puolta, eli ei ylittäny A:ta. Tästä otettiin sitten hylky koska en saanu Unaa enää ylös A:lle ja päätin jatkaa. Meni taas ihan ok siihen asti että päädyttiin puomille. Luulin että koira tulee mukana ja juoksin puomin toiseen päähän. Mutta Unapa olikin kääntyny jo heti puomin alusta takas. Eli sekin este jäi suorittamatta. Mentiin kuitenkin maaliin.

Tässä välissä kävelin Unan kanssa kuplassa ja syötin sille nakkia että oppis yhdistämään metelin ja kuplan kivaan ja hyvään. Vähän Una reipastuikin, alussa siis säikkyi kaikkia kovempia ääniä ja luimisteli koko ajan.

Kun mentiin toiselle radalle oletin, että voisi mennä jo paremmin. Mutta ei. Taas ohiteltiin esteitä ja putket tais olla ainoat esteet jotka mentiin kunnolla. Lopulta sitten nappasin koiran syliin ja päätin, että antaa olla. Istuskeltiin sitten vielä hetki hallissa, että Una rauhoittuisi eikä jäisi kammoa. No, kun Una vähä rentoutui nii eiköhän joku keksiny että ois hyvä aika pudotella lumia hallin päältä. Alkoi siis ihan mieletön pauke ja kohina ja hyvä ettei Una lähteny lentoon mun sylistä. Oli kyllä vuosisadan idea paukuttaa hallin seiniä kesken kisan! Tämän jälkeen ei maistunu nakkikaan, yritti koko ajan vaan paeta ja mennä piiloon. Ulkona heti vähä rauhoittui mutta sisällä oli pelottavaa. Lähdettiin sitten pois ettei pientä kiusata enempää. Mutta taitaa olla mulla nyt sitten kuplahallikammoinen pieni koira.