Viime keskiviikkona oli molemmat koirat mukana treeneissä. Milka meni taas nätisti, kun oli ensin saanu purkaa ylimääräiset energiansa juoksemalla vapaana ympäri kenttää. Una innostui heti kun näki esteet, hienosti meni. Keinu jostain syystä vetää Unaa puoleensa, se meinaa joka välissä karata sinne, pitää jotain siihen keksiä... Ja pujottelua on Unan kanssa tosi paljon vielä treenattava, välillä se menee tosi hyvin, välillä sitten taas kiirehtii ja juoksee viimeiset kepit ihan vaan suoraan ohi ;D;D treenausta siis. Ylihuomenna pitäs sit taas viedä hurtat hyppeleen. Ja ihan kohta on kesä ja sit onkin treenejä kahdesti viikossa.

On nyt jääny kirjoittamatta tänne, mutta Unan kanssa ollaan treenailtu, säännöllisen epäsäännöllisesti. Talvella tuli pieni tauko juoksujen takia ja nyt äskettäin korvatulehduksen takia.

Ollaan jo siirrytty maneesista ulkokentälle, ja kyllä tämä neiti vaan osaa :) Una menee hienosti ja lähes kaiki esteet. Pussi on välillä vähän pelottava, muuri ja pituus vaativat vielä liian isoja loikkia. Lauantaina Unalla tulee 1 vuosi täyteen, vielä siis ½ vuotta ennen kuin virallisille kisakentille päästään. Eli vielä on aikaa opetella hyppäämään korkeammalle. Kontaktit tuntuvat olevan Unan lemppariesteitä, keinulle olisi koko ajan menossa...

Milka on nyt pitänyt hieman taukoa, koska meno alkoi käydä niin mahdottomaksi. Milka ei siis enää meinannut ollenkaan pysyä radalla, vaan halusi ihan omiaan juoksennella. Viime viikolla otin sen sitten pitkästä aikaa treeneihin, koska Una kärsi korvatulehduksesta ja jäi kotiin. Otin riskin, ja päästin sen heti kentälle tultuani juoksemaan vapaana, että saisi purkaa ylimääräistä energiaa. Milka teki lenkin metsässä ja loikki pian kentälle takaisin. Oli niin innoissaan, että teki melkein kenguru-loikkia juostessaan. Hienosti meni sitten radalla kun pahimmat energiat oli juostu pois... Millähän sen energian sais kisoissa purettua...? ;D

Tarkoitus olisi nyt kesän tullessa treenailla molempien koirien kanssa, saapi nähdä kauanko tuo Milkan innostus kestää ;)

Eilen kävin Unan kanssa treenailemassa agilityä. Tällä kertaa mentiin rataa, oli kyllä mutkia ;D mut onneks Unan kanssa voi mennä vain pari estettä kerrallaan ja sitten palkka. Tosin sain itseni siltikin ihan solmuun. Eli mentiin siis koko rata, mutta pienissä pätkissä. Tosi hyvin menee jo putket vaikka olis mutkallakin, pujottelussakin on vauhtia enemmän ku tarpeeks, en itse meinaa pysyä perässä, kädellä kun pitäs kuitenkin vielä auttaa. Mutta oli prinsessa innoissaan. Nii ja kyllä se haukkuu! Muille koirille pitää huutaa niiiin paljon. Eikä Unalla ole mikään kaunis ääni ;)

Jätin Milkan tällä kertaa kotiin ja muutenkin olen päättänyt, että se ei enää varmaan kisaa agilityssä. On niin hermoja raastavaa kun se aina karkaa. Mutta treenamista jatketaan kyllä aina välillä, koska Milka siitä selvästi tykkää. Ja eihän sitä tiedä, jos joskus vielä kisoihinkin eksytään....

Piiiitkästä aikaa pääsin treeneihin. Molemmat koirat oli mukana, Milka oli aluks tosi innoissaan ja meni hienosti, mutta kun eilen kaikki harjoitukset liittyi pujotteluun, Milka pääsi kyllästymään. Mun pitäs muistaa, että Milkalle on paras ottaa vaan vaikka pari treeniä ja lopettaa nii koira jaksaa vielä innostua... Pitää seuraavalla kerralla muistaa... Onneks oltiin maneesissa, Milka nimittäin karkas JOKA kerta ku päästin sen irti. Kun oli saanu juosta tarpeeks, tuli takas radalle. Välillä meinaa kyllä sen kanssa olla aika epätoivoista toi treenaaminen. En vaan kuitenkaan halua lopettaa sen kanssa treenamista, koska se kuitenkin selvästi tykkää siitä... Ja kyllä mä ajattelin vielä parit kisatkin sen kanssa kisata... Ku se kuitenkin osaa.

Unan kanssa otin myös pientä treeniä, voi että pikkuneiti tykkää! :D Pujottelussa en edes meinaa pysyä perässä, koska Una porhaltaa menemään sellaista vauhtia, ettei mun käsi pysy perässä. Ja se siis vielä tarvitsee käsimerkit... Mutta ihanaa treenata koiran kanssa joka ei häviä radalta! ;)Una meinas haukkua muita koiria siellä maneesilla, kun kielsin sitä ja se lopetti, palkkasin. No, eipä mennyt kauan ku neiti keksi että haukahtaa ja sit heti kattoo muhun että "nakkia!"... Että näin.

Milkalla on muuten valeraskaus...Raukalta tulee maitoa ja on jotenki tosi väsynyt, nukkuu vaan koko ajan ku on sisällä. Ulkona on kuitenkin ihan pirteä.

Otin Milkan viikoksi mukaan Pieksämäelle. Ihan hyvin on menny, olen päässy aamuisin lähtemään ilman, että Milka yrittää livahtaa mukaan. Milkalla on siis aika paha eroahdistus yleensä, mutta nyt on ehkä jo vähän helpottanu, ehkä Unankin läsnäolo auttaa. En tiedä, kuinka paljon Milka on täällä sitten huutanut poissaollessani, mutta ei ainakaan vielä ole valituksia tullu.

Oon käyny lenkillä niin, että on ollu molemmat koirat mukana. Tosi hyvin on Unakin jo kävelly, eikä jumita enää läheskään niin pahasti kuin ennen. Tuntuu välillä ihan mielelläänkin ja reippaasti kävelevän.

Huomenna matkataan sitten taas kotiinpäin :)